Ensimmäiset 6kk syntymän jälkeen

Kaikki aina hokevat sitä kuinka nopeasti vauvat kasvaa, mutta eihän sitä tajua vasta kun katsoo oman vauvan kasvua. Vastahan Emma oli 4 kiloa painava pienen pieni nyytti. Nyt kun alkaa kehitys mennä vauhdilla eteenpäin, niin ihmettelee, että minne se meidän vauva on kadonnut. Vaikka onhan hän vauva vielä toiset puolivuotta vielä, mutta ei enää samalla tavalla. Mitä kaikkea tässä puolessa vuodessa on sitten tapahtunut?

Muutamat ensimmäiset viikot meni Emman nukkuessa tyytyväisenä sitterissä. Välillä herättiin syömään tai syötiin unissaan kun ei jaksanut herätä. Tällöin ei vielä itse osannut mitään ja kaikki oli yhtä harjoittelua. Mitä Emma milloinkin haluaa? Oliko nälkä? Pitikö vaihtaa vaippa? Meillä Tomi oppi nopeasti tunnistamaan eri itkujen tarkoituksia. Mä en meinannut millään erottaa itkuja toisistaan tai tiennyt mitä Emma kaipasi. Kokeilemalla tilanteista aina kuitentin selvittiin.


Ei mennyt montaa viikkoa syntymästä kun Emmalla alkoi kauheat itkukohtaukset. Yöllä, kun olisi pitänyt nukkua, Emma itki huutaen kello 00:00 aina noin 04:00 asti. Siinä sitten vuorotellen Tomin kanssa koiteltiin rauhoitella ja saada Emmaa nukahtamaan. Kuitenkin Tomi oli tällöin töissä, joten täytyi hänenkin antaa välillä nukkua yöllä kunnolla. Tällöin olimme yön Emman kanssa olohuoneessa. Välillä nukuttiin istuen sohvalla Emma sylissä. Joskus meni koko yö ravatessa asuntoa ympäri. Avuksi kokeiltiin Cuplatonia, kapalointia, sängyn päädyn kohottamista, perhepetiä ja vyöhyketerapiaa. Cuplatonia saa apteekista ilman reseptiä ja sitä käytetään mm. pienillä ilmavaivojen hoitoon. Siitä oli meille ehkä hieman hyötyä. Suurin hyöty löytyi kapalosta ja vyöhyketarapiasta. Muutaman vyöhyketerapia käynnin jälkeen itkuisuus selkeästi väheni. Neljän tunnin sijaan saatettiin itkeä vain pari tuntia. Kapaloa käytettiin myös jonkun aikaa, sillä huomattiin Emman rauhoittuvan siinä. Kapalointiin itse totesin parhaaksi ison harson. Lakanasta tehty kapalo oli liian hiostava. Youtubesta löytyi hyviä videoita kuinka kapalo tehdään. Onneksi näitä yö itkuhuutoja ei kestänyt kuin 3kk ikään asti.

3kk oli meillä kaikille merkittävä vaihe. Kun itku loppuivat, alkoi sitä päivisinkin jaksaa tehdä kaikkea. Menneet kolme kuukautta oli mennyt aivan sumussa. Itse aloin tässä vaiheessa etsi mulle ja Emmalle erilaista tekemistä päiviksi. Löysinkin meille sopivan vauvaryhmän. Tämä Kimpassa ryhmä toimi Tampereen keskustassa. Yhdessä ryhmässä on aina max. 8 äitiä ja vauvaa. Ryhmät on tarkoitettu alle 1-vuotiaille ja kokoontuu viikoittain. Ihanaa kun saa keskustella kuinka kulunut viikko on mennyt, sekä kysellä muilta neuvoja ja kuulumisia. Lämmin suositus kyllä oman kokomuksen pohjalta tälläiselle suljetulle vauvaryhmälle. Pääseen parremmin tutustumaan toisiin ja on helpompi jakaa hieman henkilökohtaisempiakin asioita. Tämän lisäksi löysin myös facebook ryhmiä, joista löytyy saman ikäisten vauvujen äitejä. Nämä ryhmät oli perustettu jo raskausaikana, mutta en silloin edes osannut etsiä niitä.

Viimeisen kuukauden aikana kehitys on ollut todella vauhdikasta. Nyt käännytään itse, syödään itse syöttötuolissa, sekä kovin harjoitellaan koko ajan uusia taitoja. Samalla saa itse olla vieressä jo kovin vahtimassa. Ennen saattoi hyvin käydä toisessa huoneessa tekemässä jotain kun Emma makoili tyytyväisenä lattialla. Nyt jo muutamassa sekunnissa saatetaan pyöriä sohvapöydän alle. Myös hampaat tekevät kovin jo tuloaan. Herkästi tässä vaiheessa tulee verrattua Emman kehitystä muiden kehitykseen. Toiset jo melkeen konttaavat, kun Emma vasta harjoittelee kääntymään. Pitäisi aina muistaa, että jokainen kehittyy omaa vauhtiaan.

Syntymän jälkeen on arki muuttunut kyllä kerta heitolla. Kahdenkeskeistä aikaa Tomin kanssa ei ole enää samalla tavalla. Tukiverkosto on ehdottoman tärkeä pienen vauvan kanssa. Alussa kun Emman nukkuminen oli hankalaa oli itselläkin hermo hiukan kireällä. Silloin ei myöskään tullut toista osapuolta juurikaan huomioitua. Tomi kävi töissä, mä hoidin Emmaa ja päivät toistivat toinen toisiaan. Onneksi meillä on ihana tukiverkosto ja saimme välillä hoito apua ja pääsimme kaksinkin viettämään aikaa. Huomattiin kuinka tärkeää on välillä myös keskittyä vain meihin kahteen. Pienen vauvan jättäminen muille hoitoon voi aluksi tuntua kauhealta. Itse olen sitä mielä, että mitä aikaisemmin vauvan ensimmäisen kerran vie hoitoon, sitä helponpaa se on jatkossa. Vanhempana on myös välillä vietettävä aikaa aivan yksin tai puolison kanssa. Ihan muutama tunti kerran kuukaudessa riittää. Me ollaankin nyt pyritty kerran kuukaudessa viettämään kahdenkeskeistä aikaa Tomin kanssa.

Ihmetys on aina suuri äidillä, isillä ja Emmalla kun opitaan uutta

~ Jennailona

2 kommenttia