Synnytyskertomus - 28 tuntinen tuskien taival

Torstaina 14.12.2017 lähdimme ensi kertaa Tayssille ajatuksella, että seuraavan kerran kotiin mennään pienen nyytin kanssa. Yön saimme viettää tyhjässä äitiyspolin huoneessa. Sain kivunlievityksesksi lämpöpussin, tens-laitteen sekä myöhemmin pari kipupiikkiä. Perjantai aamuun mennessä supistukset olivat täysin kadonneet, eikä synnytys ollut edennyt mihinkään. Mulla oli alkanut latenssivaihe. Päätettiin kätilön kanssa, että parempi lähteä kotiin odottamaan supistusten uudelleen alkua. Tässä kohtaa oli itsellä aika masentunut ja turhautunut olo.


Perjantai illalla supistukset alkoivat uudestaan.  Tällä kertaa taas hiukan kivuliaampina ja säännöllisinä. Jes! Fiilis muuttui heti toiveikkaammaksi, josko tällä kertaa päästään loppuun asti. Päätettiin Tomin kanssa, että mä menen ensin yksin Tayssille ja Tomi tulee perästä. Päivän vaihtuessa lauantaihin saavuin taas synnärille. Tällä kertaa sain taas heti lämpöpussin ja tens-laitteen avuksi kipuihin. Kipupiikkiä en vielä saanut, jotta annoksi riittäisi tulevaa varten. Pääsin tarkkailuhuoneesiin odottelemaan seuraavaa käyrillä käyntiä. Käyrille menin uudestaan kahden tunnin päästä. Tällä välin kivut olivat yltyneet todella koviksi ja ravasin vain ympäri huonetta. Välillä iski pieni epätoivo. Millä mä tästä selviän?


Pääsin noin klo 2.00 käyrille uudestaan. Kätilö hetken aikaa katseli hiljaa ja käski hengittää todella rauhallisesti ja syvään. En tällöin tajunnut vielä mistä on kyse. Kohta kuitenkin kätilö kertoi, että Vauvan sydänäänet laskivat hetkeksi. Tämän jälkeen hän soitti synnytyssaleille ja kertoi että haluaa siirtää minut saliim jatkuville käyrille. Silloin soitin Tomille että "haluisiks sää nyt tulla tänne?" ja tulihan Tomi. Mut oli siirretty jo edeltä saliin, kun Tomi pääsi paikalle.

Sitten alkoikin todellinen tuskien taival. Salissa olessa sain kokeilla kivunlievitykseen ilokaasua. Lisäksi sain kipupiikkejä niin usein kuin mahdollista. Muistikuvat salin puolelta ovat todella hataria. Välillä itkettiin, välillä kiukuteltiin ja ehkä pieni hetki torkuttiin. Jossain vaiheessa supistuksen tulessa pystyin olemaan vain seisaaltaan. Tällöin tomi sai aina nostaa minut seisomaan supistuksen ajaksi, kun en enää itse pystynyt. Synnytys pysähtyi muutamaan kertaan, eikä tuntunut millään etenevän. Kauheinta olivat ne muutaman tunnin välit, kun edellinen kipupiikki ei enää auttanut, mutta uutta ei voinut vielä antaa. Muutaman kerran ehti kätilökin vaihtua, kun tuli vuoronvaihto. Lauantai päivällä lääkäri suastui puhkaisemaan kalvot, jotta saataisiin synnytys etenemään. Tämän jälkeen taisin saada myös ensimmäisen epiduraalin. Sitten oltiikin taivaassa. Ei tuntunut mitään kipuja enää missään!

"Nyt syömättä ja juomatta" kuului viimeisen kätilön suusta. Synnytys oli kestänyt jo niin kauan, että hänen vuoronsa aikana tyttö syntyy tavalla tai toisella. Tässä kohtaa olin jo niin väsynyt, että mikään ei enää hetkauttanut. Tomikin sai lattialla jonkin mukaavan asennon ja nukahti. Viimeisen kerran saapui lääkäri saliin tarkistamaan tilannetta. Vihdoin jotain oli taas tapahtunut! Taisi siinä päästä pieni helpotuksen naurahduskin. Sain uuden annoksen epiduraalia ja nukuttiin molemmat.


Siinä ei mennyt onneksi enää kauaan, että pääsin ponnistamaan. Tomi nukkui edelleen lattialla, mutta kätilö sanoi ettei ole kiirettä herättää. Noh, eihän siinä ollutkaan kun ponnistusvaihe kesti melkein tunnin. Tomi heräsi omia aikojaan, eikä silloin ollut vielä mitään tapahtunut. Multa alkoi loppua voimat kesken ja saliin tuli myös toinen kätilö avuksi. Mulle jouduttiin myös tekemään episitomia. 

Sunnuntaina 17.12 klo 2.53 kuullessani sen pienen rääkynän, mikä prinsessastamme lähti, en enää tajunnut mistään mitään. Sain hänet hetkeksi rinnanpäälle. Tämän jälkeen alkoikin hullunmylly. Kätilön mielestä Emma huusi normaalia enemmän. Lastenlääkärin päätöksellä Emma lähtikin nopeasti lastenosaslle infektioepäilyn takia. Perhehuoneita ei ollut vapaana, joten Tomikin lähti sitten kotiin. Mä jäin yksin synnytyssaliin, juuri synnyttäneenä, mutta ilman vauvaa, ilman miestä. Eikä siitäkään sitten päästy normaalisti siirtymään osastolle kun pyörryin vessaan. Koomisinta tässä lopussa on se, että palaan tajuihini kun ensimmäien kätilö, joka meillä salissa oli, huhuilee nimeäni.


Loppu hyvin Emmalla ei ollut infektiota ja pääsimme ennen jouluaattoa kotiin. Iso kiitos kaikesta Tayssin ammattitaitoisille kätilöille. Jokainen kätilö osasi auttaa minua oikeella tavalla. En voi olla ylpeämpi itsestäni, että jaksoin 28 tunnin synnytyksen läpi ja synnytin meille maailman ihanimman terveän tytön.

Myöhemmin tulossa lisää, miten meillä meni sairaalassa synnytyksen jälkeen ja millaista oli olla eri osastoilla vauvan kanssa.

~ Jennailona

1 kommentti

  1. Ihana nmummin pienen saitte <3, Emma ehkä joskus osaa arvostaa sitä, että kummitätinsä oli Pariisissa juhlistamassa syntymäänsä...kun se hetki koitti, että Tomi ilmoitti neidin syntyneen, oli ikimuistoinen myöskin mummille. Ensimmäinen lapsenlapsi...vieläkin itkettää...ja uskon, että kokemuksena, vaikka oli aivan hirveen kivulias ja muuta, sitoo teidän perheen yhteen paremmin kuin mikään. Ootte rakkaita <3 <3 <3

    VastaaPoista