Takaisin töihin vanhempainvapaan jälkeen

Vanhempainvapaa loppuu ja töihin paluu häämöttää. Viimeinen päivä vanhempainvapaasta on ens viikon perjantaina ja sitten maanantaina 3. syyskuuta olis ensimmäinen työpäivä. Palaan nyt siis syksyksi töihin ja tammikuussa sitten opiskelemaan.



Mä oon ollut meilkein jo vuoden pois töistä. Jäin sairaslomalle ennen äippälomaa jo syyskuun puolivälissä, kun töiden tekeminen muuttui niin hankalaksi. Ennen lomalle jäämistä työskentelin leikkausosaston siivoojana. Varsinaisesti äippäloma olisi alkanut lokakuun puolivälissä ja laskettuaika oli 16.12. Joku saattaa myös ihmetellä, että miten nyt jo vanhempainvapaa loppuu, mutta aloitin siis omani niin aikaisin kuin mahdollista.

Mun palatessa töihin Emmalla on ikää vasta 8,5kk. Onhan hän todella pieni vielä sillon, mutta meillä on tähän syksyyn pehmeä startti. Tomi jää syyskuuksi isyyslomalle, niin ei ihan vielä tarvii päiväkotiin mennä. Ensin harjotellaan olemaan päivät kotona ilman äitiä ja sitten lokakuussa päiväkodisssa olemista. Tai syyskuun lopussa Tomi ja Emma pääsee jo harjoittelemaan ja lokakuussa pitäis sitten pärjätä ilman isiä.


Sillon alussa mietin, että kuinka aikaisin sitä joutuu töihin palaamaan. Emma on kuitenkin vielä niin pieni. Ja olenko ihan hirveä äiti kun palaan töihin niin nopeasti, enkä jää hoitovapaalle niin kuin moni muu. Toisaalta miksi olisin huono äiti, jos en hoitovapaalle jää? Mikä äitiyden mittari se on kuinka kauan on kotona lapsen kanssa? Jokainen palaa töihin silloin kuin itsestääl siltä tuntuu. Jotkut pitävät lapsen kanssa kotona olemisesta ja heille on tärkeää saada olla mahdollisimman pitkään lapsen kanssa kotona. Jotkut taas palavat halusta päästä takaisin töihin. Meitä äitejä on niin paljo erilaisia ja me kaikki ollaan ihan superäitejä, olimme sitten kotona tai töissä!

Olen aina miettinyt, että olisin tyyliltäni sellainen, joka haluaa viettää monta vuotta kotona lapsen kanssa. Noh toisin kävi. Mitä lähempänä töihin paluu on sitä enemmän sitä odottaa. En enää osaisi kuvitella itseäni täyspäiväisesti kotona Emman ollessa vaikka kolmen vanha. Osaaikaisesti voisin kuvitella tekeväni töitä, jos se taloudellisesti olisi mahdollista. Monihan töihin palatessaan tekee vaikka kolmepäivää viikossa töitä. Itse palaan kylläkin ihan koko aikaisesti töihin.


Aikaisemmin työvuoroni sijoittauvat 06-20 väliselle ajalle, mutta nyt saan tehdä töitä joka päivä klo 08-16. Koin tämän ajan parhaaksi Emman kannalta. Imetän vielä, niin ajatus oli että kun menen kahdeksaan töihin ehdin aamulla imettää ja sitten jää myös illalla vielä aikaa olla Emman kanssa. Onneksi työvuoroni ei ole kiveen hakattu. Mahdollisesti jos haluan voin välillä mennä jo aamu kuuteen tai seitsemään ja näin päästä aikaisemmin. Silloin onkin sitten vielä koko päivä aikaa touhuta Emman kanssa.

Meillä on ollut myös siitä kiva tilanne että ollaan jo kauan tiedetty milloin palaan töihin. Näin ollaan voitu vähän jo Emmaakin pikkuhiljaa valmistella siihen. Niin kuin aikasemmista postauksista oottekin lukenut niin pidettiin Emmalle aikaisemmin unikoulu. Tämä oli juuri valmistelu minun töihin paluutani varten. Oman jaksamiseni kannalta koin tärkeäksi sen, että saan nukuttua yöt heräämättä. Välttämättä unikoulua meillä ei olisi pidetty jos olisin vielä jäänyt kotiin. Toinen asia missä ollaan tehty muutoksi on imetys. Imetyskertoja olen hieman rajoittanut ja liittänyt ruokailuun. Meillä Emma syö viisi ateriaa päivässä, jonka jälkeen aina myös imetän. Tämän lisäksi imetän aina heti Emman herättyä yöunilta.


Millaisia ajatuksia teillä töihin paluu on herättänyt? Valmisteltiinko teillä sitä jotenkin vai tapahtuiko töihin paluu yllättäen? Jos sulla heräs jotain kysymyksi mun töihin paluusta tai haluut tietää lisää niin kysy ihmeessä. Ja hei kaikki joilla töihin paluu on edessä ja mielessä pyörii ristiriitaisia ajatuksia siitä muistakaa se että me kaikki ollaan superäitejä!

~ Jennailona

Tämän postauksen kuvista kunnia kuuluu aivan ihanalle Sanni Vilhelmiina photography:lle

Ei kommentteja