Kun töihin paluu vei voimat


Kuten joku onkin saattanut huomata täällä blogin puolella on ollut viimeiset pari kuukautta todella hiljasta. Osa saattaakin ehkä muistaa, että palasin viime syyskuussa takaisin töihin vanhempainvapaan jälkeen. Silloin lupasinkin kirjoitella tänne omia fiiliksiäni siitä kuinka työt ja arki lähti meillä sujumaan. Noh tässä hiljaisuudesta osaattekin varmaa jo päätellä että aika ja voimat on ollut hieman kortilla. Myös kaikki sosiaalisen median päivittäminen on tuntunut todella vaivanloisesta ja tästä syystä jäänyt.



Töihin palatessa mulla vaihtu työnkuva kokonaan. Vähän taustaa sen verran, että tein siis siivoojan töitä äitiyslomalle jäädessä. Tällöin minulla oli myös oma vakituinen kohde jossa työskentelin osana asiakkaan leikkausosaston tiimiä säännöllisillä työajoilla. Työnantajani hävisi kilpailutuksen joka toteutettiin tässä kohteessa äitiyslomani aikana, joten tänne en enää päässyt takaisin töihin. Palatessani töihin sain uuden työnkuvan ja tämä olikin kiertävän siivoojan töitä. Vaihtuvat kohteet, uudet työympäristöt ja lisääntynyt vastuu vei mennessään vähän voimia. Eikä ylityöt yhtään helpottanut asiaa.

Odotin kovin töihinpaluuta ja sitä että pääsee työskentelemän muiden kanssa. Todellisuus iski hieman lujaa eteen. Ei se arki ollutkaan enää yhtään samanlaista. Ennen Emman syntymää rankan työpäivän jälkeen saattoi maata loppu päivän vain sohvalla, mutta ei enää. Kyllähän sen nyt tiesikin ettei tässä samanlaista arkea enää eletä kuin ennen, mutta todellisuudessa sen ymmärsi vasta kun työt alkoi.

Työnkuvan vaihtuessa en enää viihtynyt samalla tavalla töissä. Koko syksyn ajan laskin montako viikkoa vielä töitä jäljellä. Nythän en ole enää töissä. Joulukuun alussa irtisanoin työsopimukseni ja ensiviikolla palaan täysipäiväisesti opiskelemaan. Tämä oli siis aivan suunniteltua ja tiedossa jo kun töihin palasin.

Olen vuonna 2017 suorittanut avoimessa AMK:ssi 61op. sairaanhoitajan opintoja samalla täysipäiväisesti töitä tehden. 2018 sain virallisen opiskelupaikan jonka aloitusta olet nyt vuoden lykännyt ja nyt ensiviikolla aloitan opiskelut enaimmäisen kerran virallisena AMK opiskelijana. Eli taas olisi edessä uuden arjen opettelu.

Mutta nyt on edessä uusi vuosi ja uudet kujeet. Välillä tulen täällä blogin puolella palaamaan vielä viime vuoteen. Mm. marraskuussa piipahdettiin Emman kanssa Suomen kädentaidot messuilla. Tästä tulossa vähän tunnelmia ja muutama poiminta suomalaisista lastenvaatteista. Ainiin ja meiltä ei löydy talosta enää vauvaa vaan taapero. Emma täytti joulukuussa vuoden, joten hieman myös kuulumisia Emman touhuista loppuvuodelta luvassa pian!

~ Jennailona

Ei kommentteja